En ymmärrä

On monia asioita joita en ymmärrä. En ymmärrä penkkiurheilua. En ymmärrä kilpailullisuutta. En ymmärrä merkkivaatteita. Ja niin edelleen.

Arkisessa keskustelussa ymmärryksen puutteen toteaminen koetaan synonyyminä sen kohteen kieltämiselle myös muilta. Jos sanoo ettei ymmärrä merkkivaatteita, tulkitaan tämä niin että sanojan mielestä muidenkaan ei pitäisi. Sanoessani etten ymmärrä penkkiurheilua luon muille sen käsityksen, että mielestäni kenenkään ei pitäisi sitä harrastaa.

Kyseinen tulkintatapa on yleinen ilmiö. Se toistuu niin usein, että on keskustelun kannalta helpointa välttää ymmärtää-verbiä.

Mutta kertooko se jostakin suuremmasta? Mielestäni kielioppitunnollisuus heijastuu suoraan ihmisen ajatteluun. Hyvä kielioppi viittaa siihen että ajatusten jäsentely on loogista. Esimerkiksi usein väärinkäytetyt relatiivipronominit vaikuttavat usein lauseiden merkitykseen paljonkin. Niiden sekoittaminen keskenään tekee lauseista usein mielettömiä. Luulisin että henkilö joka kiinnittää tähän huomiota ajattelee myös selkeämmin.

En ymmärrä -väärintulkinta kertoo siis mielestäni ihmisluonteesta. Se, että jotakin asiaa ei ymmärretä, nähdään synonyymina sille että sitä ei pitäisi muidenkaan ymmärtää. Tosiasiassahan näin ei välttämättä ole. Kaikki kolme aiempaa esimerkkiä asioista joita en ymmärrä ovat asioita, joista pitäydyn itse koska en ymmärrä niitä. En silti voi olettaa että eri lähtökohdista tuleva toinen ihminen ajattelisi samalla tavalla, eikä hänen millään oletuksella pitäisikään.

Miksi on niin tavallista ajatella, että muiden pitäisi käyttäytyä samalla tavoin kuin ajattelija itse?

Voisin lopuksi maalailla uhkakuvia siitä miten huolestuttavaa se on että ihmiset hyppäävät kirjaimellisen tulkinnan ohi suoraan ideologiseen. Tyydyn toteamaan, että en ymmärrä sitä.

— Martti Laine